Maastopojat

Tänään käytiin vaihteeksi maastossa! Essi oli siis Ihkun kanssa mukana ja saatiin ihana Essin äiti kuvaamaankin. Vähän kiireessä käytiin, mutta onneksi kerettiin ottaa muutama reipas laukkasuora hyvällä pohjalla! Tosin Tiku ei Ihkun laukan vauhdissa kyennyt itse laukkaamaan vaan ravilla vedettiin! Kyllä mä pari kertaa onneksi laukassa pääsin tulemaan ja Ihkukin sai vaihteen hieman isommalle. Ihku oli kyllä kiltisti, mutta vauhti puuttu joko Ihkulta tai Essiltä ;)

Tää kokoero! 

Hassut ponit spurttailun jälkeen. Voi Tiku <3

Aluksi tietenkin käveltiin ja ravailtiin rauhassa tuolle tielle missä otettiinkin vähän reippaampaa vauhtia. Spurtit meni Tikun osalta hyvin lukuunottamatta yllättävän järkyttävää kilpailuviettiä. Tiku on harvoin noin painava kädelle, sillä oikeesti tuntu että en kauaa enää jaksa pidättää. Käsissähän Tiku siis pysyy, ei ryöstä, pukittele yms, mutta painava se on ja yrittää kovasti punkea täysillä eteenpäin niin, että joudun jatkuvasti pidättämään. Hieman siinä itellenikin kuuma tuli kun kokoajan piti pidättää. Tiku ei ole kyllä päässyt pitkiin aikoihin kunnolla maastoilemaan, varsinkaan kaverin kanssa niin ehkä sillä oli vähän paineita päästeltävänä.

Itse pidän enemmän siitä, että hevonen on enemmän eteenpäin pyrkivämpi kuin laiska. Rakastan yli kaiken salamannopeaa vauhtia hevosen selässä, ja sitä että hevonen on innokas ja halukas liikkumaan maastossa. Tiku on siis juuri se oikea tähän hommaan! Suuri haaveeni on ollut jo pitkään päästä jonnekkin mahtavaakin mahtavammalle suurelle radalle juoksemaan täysiä Tikun kanssa. Elikkä siis varmaankin raviradalle. Olisi vaan niin mahtavaa antaa hevosen mennä niin päin ja niin kovaa kuin tahtoo! Ai että, ehkä mä joskus mun haaveeni toteutan..

Tosiaan siis laukkaspurtit tultiin välillä ravilla. Laukan jos olisin nostanut, olisi kiihdytys varmasti ollut nollasta sataan sekunnissa Ihkun ohi. Ja kun en tietenkään halunnut, että Ihku ois ruennu skitsoomaan niin päätin sitten pari kerta mennä ravissa. Ei Ihku onneksi mitään tehnyt, vaikka muutaman kerran sen ohitinkin, mutta kiitolaukalla Ihku ois varmaan ihmetelly että minne kaverilla noin kiire on! Noh, sovittiin sitten että Ihku menee edeltä ja minä perässä. Jäin odottelemaan että Essi pääsisi tarpeeksi kauaksi, jotta saisin laukattua kunnolla niiden perään. Tiku ei millään kyllä ois tahtonu jäädä odottelemaan, jolloin se päätti vähän vedellä pohkeenväistöä suoraan sivulle ravissa?! En tiiä mitä se Tikua hyödytti, mut kyllä se sitten rauhoittu. Kävelin vielä toiseen suuntaan, ja sitten Ihkun ollessa tarpeeksi kauana käänsin Tikun meno suuntaan.. Huhhuh, sehän lähti! Se vaan tuntu niin huimalta että ei mitään rajaa. Varmasti sekunnissa se oli jo tavoittanut huippunopeutensa lähtötilanteesta ja pian oltiinkin Ihkun luona. On se vaan nopea eläin :D

Noh, joka tapauksessa kivaa oli! Pitää useammin rueta käymään maastossa porukalla. Hepatkin varmasti nauttii päästä erilaiseen ympäristöön. Harmittaa, kun nykyään tulee niin vähän käytyä maastossa. Ennen saatoin käydä useammankin kerran viikossa, mutta nykyään saattaa jäädä vain kerran kahteen viikkoon. Onneksi aivan ihana kevät on jo tuloillaan, jolloin valoa ja intoa riittää enemmän!

Ne vaan nynnyilee! Tässä taidettii tulla Tikun kanssa laukalla ohi