Selkäongelma osa 2.

Tiku odotti milloin päästään töihin!

...ja viimeinen osa. Ongelma on ratkennut, kuten osa 1:ssä toivoinkin. Ongelmana oli siis satula.. Minä kun luulin, että se olisi sopinut. Kuvittelin vielä sen sopivan vaihtamalla kaaria, mutta tuloksetta. Ei auttanut kaarien vaihtelu, satula oli vain epäsopiva. Ammattilainen sen vielä tarkisti, eli ei mitään mahdollisuuksia käyttää satulaa. Kyllä harmittaa, kun kerkesin ostaa noin ihanan penkin, joka ei sovikaan. No, tää on tätä. Hevosiin uppoo rahaa aina, siltä ei voi välttyä.

Sofia oli siis Vuokon valmennuksessa perjantaina,(kykää lukemassa Sofian blogista !!!) jolloin samalla pyysin häntä kokeilemaan, onko satulalla mitään mahdollisuuksia tulla käyttöön. Aiemmin sillä viikolla hoksasin kokonaan, miksi Tikun selkä oli kipeä. En vain hoksannut sen johtuvan satulasta, vaan myös sen, miten se satula painoi Tikun selkää. Epäilin satulan olevan myös liian pitkä, mutta Vuokko sanoi satulan olevan juuri ja juuri siinä rajalla, että oli sopiva. Satula on siis 17", eli joko 16" tai 16,5." olisi hyvä. Vuokko kertoi vaikka mitä satulan sovituksesta, joten opin todella paljon siitä, millainen satula Tikulla tulisi olla. Tikulla on melko lyhyt ja suora selkä, ja satulan sopivuuden pituudeltaan saa katsottua selästä siten, että satula ei saisi ylittää tiettyä kohtaa. En osaa sanoin kertoa mikä tuo kohta on, mutta jotenkin viimeisten kylkiluinen kohdalta se piti katsoa. Tiku ei myöskään tarvitse paljoa selkärangantilaa, sillä juurikin tuossa koulupenkissäni kun sitä oli todella paljon, niin satula pyörii, eikä pysy tasaisesti keskellä. Tämän huomasin myös ratsastaessa selkeästi. Säkätilaakaan ei kovin paljoa tarvitse. Vuokko kertoi myös, että paneelit eivät saa olla liian leveät, eikä tulla liian alas kylkeen. Muistan vieläkin tarkasti, mihin kohtaan paneelit saisivat ylettyä. Paneelikulmien tulisi olla myös hieman pystyt, eli ei täysin vaakasuorat.

Oli todella kiva, kun Vuokko kertoi niin tarkasti satulan sopivuudesta, sillä uskon, että tästä oli hyötyä uuden satulan hankkimiseen. Vuokko vielä sanoi, että Tikulle voisi sopia ponisatulat, No, Tiku kyllä on juuri ja juuri 150cm, että melko poni tuo kyllä on. ;) Kaiken ihanuuden huipuksi sain kuulla vielä Tikun lihaksiston olevan todella hyvä! Ihanaa, että jotain on tehty oikein! Vuokko vielä mainihti, ettei Tikulle pitäisi kovin vaikea olla satula löytää, sillä kuulema lämminverisillä usein on lapojen takana kuopat, joita Tikulla ei ole. Tiku kyllä on mulle aina ollut enemmän poni kuin lämppäri!

Tikuhan oli kipeä sieltä, jonne satula ei ihan ylety. Kuitenkin hetken aikaa tarkkailin hoitopaikalla Tikua satulan ollessa selässä, Tiku ei reagoinut satulaa laittaessa taikka sitä heiluttaessa. Satulassa oli myös ongelmana sen takapainoisuus, sillä satula nousi hieman edestä ja laski takaa, johon ei auttanut leveämmän kaaren vaihtaminen. Painopisteen tultua liian taakse kipeyttää varmasti selän, kun satulan paine ei tasaudu oikein. Ilman satulaakin istutaan juuri sään takana, mutta tuolla koulupenkillä huomasin istuvan todella takana. Tikun ollessa käytävällä tarkistin sitten asian. Laitoin satulan normaaliin kohtaan ja painoin siitä, mihin painopisteeni tulee istuessa siihen. Melko lujaa sain painaa, mutta huomasin Tikun reaktion selkeästi; painopisteen tultua liian taakse kipeyttää Tikun lihakset ja satula melko varmasti painoi myös hermoratoja. Satula siis painoi varmasti ikävästi Tikun selkää.

Tämä selittää kaiken sen, miksi Tiku ei koskaan ollut erityisen hyvä koulupenkillä verrattuna ilman satulaa menemiseen. Tämä selittää sen, miksi Tiku on ollut hieman arka selästä. Onneksi kuitenkin tajusin asian ja sain sen ratkaistua. Nyt vain pitää toivoa, että joku ostaisi satulani ja saisin uuden tilalle.. 

mun poni<3

En käsitä miten korkealle tuo saa päänsä:D Kaivuri oli rannassa,
oli varmaan jännittävä!

Nää varjokuvat on aina hyviä.. Ei sillä oikeasti noin isoa mahaa ole ;)

Kaikki jotka tuntevat Tikun, tietävät sen omistavan käsifetissin. Se
voisi monta tuntia putkeen nuolla mun käsiä:D

Se suuttu kun kielsin tulemasta mun lähelle, jotta saisin edes yhden kuvan siitä:D

Kunnon kiiltoponi! Tikun karva on kyllä ruennyt kiiltämään todella paljon!

Paljon asiaa!

Oikeastaan liikaa... Ja liian kiire, kokoajan liikaa tekemistä, ei yhtään vapaata. Tällästä on mun elämä, mutta ilman tekemistä tulisin hulluks! Olen sopinut yhden päivän ajaksi Tikun liikutuksen, iltatallin, töitä, jotta saisin rahaakin jostain, kokeisiin lukemisen, tietenkin itse koulussa olemisen ja jostain sitä untakin pitäs saada.. Oon mä vaan super-ihminen kun ehdin yhden päivän aikana tekemään nuo kaikki:D Tuntuu ainakin siltä!

Jaahas, mistähän aloittaisin. Piti kertoa Tikun hulluudesta, tai siis energisyydestä, satulasta, selästä, ratsastuksesta, maneesilla käymisestä, yhdestä yllätyksestä ja mistähän lie muusta. Kuvapostauskin piti tehdä. Ehkä kuitenkin jaan näitä eri postauksiin, jotta olisi selkeämpi. Maneesilla kävimme Essin kanssa 23.3 eli Maanantaina. Essi kokeili kahta eri satulaa, yllätykseksi ei sopinut:D Ihkun selkään taitaa olla vaikea löytää satulaa, kun kaikki meinaa valua eteen. Toivottavasti pian löytyisi sopiva penkki! Meidän kenttä on siis paskana, ei siellä mitään oikein ole pystynyt tekemään, ainaakaan alkuviikosta. Nyt loppuviikosta, ihanasti lumen ansiosta, on pystynyt kentällä menemään. Itse lumesta en kyllä tykkää, haluan kesän!! Mutta hyvää siinä oli se, että kenttä tasautui ja siinä pystyy nyt menemään. 

Maneesilla oli ennen meitä tunti, joka hieman venyi pitkälle. Se ei haitannut lainkaan, ajattelin sen olevan vain kiva juttu, jotta Tiku tottuisi ympärillä pyöriviin ratsuihin. Meidän(Ihku ja Tiku) lisäksi maneesilla oli kuusi ratsukkoa. Tiku oli niin jännittynyt kuin vain voi. Käynti ok, mutta ravi. Tikulla taisi tulla ravuriajat mieleen, kun piti ravissa painaa kädelle, siis ihan oikeasti painaa.. Ja juosta. Meillä oli kunnon vetokilpailu. En jaksanut pitää sitä. Ei lähtenyt käsistä, mutta piti juosta. Tiku olisi halunnut kyllä laukata ravin sijaan, mutta kun en antanut laukata niin piti koittaa ravata kovaa. Mä en ihan oikeasti tajunnut mitä minun olisi pitänyt tehdä. Ei auttanut siirtymiset, ei auttanut antaa ravata reippaasti pitkin maneesia. Mua harmittaa ihan hirveesti kun en tajunnut ratsastaa itse rennommin.. Varmasti vedin ohjasta aivan liikaa, mutta silloin se tuntui ainoalta ratkaisulta kun hevonen ei pysy ruodussa. JOS olisin vähänkään hellittänyt, Tiku olisi lähtenyt ihan täysiä eteen. Se oli ihan samanlainen kuin maastossa joskus, kun energiaa on kertynyt. Näin jälkikäteen minun olisi alusta lähtien pitänyt olla niin tarkka ja rauhallinen, ettei Tiku olisi ehtinyt jännittyä enempää kun toinen vetää ohjasta ihan kympillä.. Oikeasti mikään ei ole niin paljoa harmittanyt pitkilleen. Ihan hävettää mun ratsastus, kun muitakin siellä maneesilla oli yleisönä.. 

Onneksi Tiku oli laukassa melko hyvä, reipas mutta ei kaahaillut taikka painanut. Melko normi laukka vain reippaampana. Tein lähes samoja laukkavoltteja kuin viimeksi, mutta ihme kyllä ne onnistu paremmin! Tiku jaksoi kantaa itsensä lähes 100%:sti voltilla. Hieman taas valui pitkäksi, muttei läheskään niin paljoa kuin viimeksi. Laukkojen jälkeen se hieman rauhoittui, joten tein avoja ja pohkeenväistöjä. Avot ei onnistunu kovin hyvin, väistöt ihan ok. Väistöissä Tikun etuosa meinaa juosta täysin alta ja väistöstä tulee todella jyrkkä. Takaosa on joskus mukana, joskus ei. Hyvä sinänsä, että osaa ainakin laittaa jalkoja ristiin.:D Siinä tapeltiin ja tapeltiin aina ravissa kun jostain ärsykkeestä piti lähteä karkuun, siihen riitti ihan vaikka kaviosta tuleva naps-ääni. Vasta aivan loppuraveissa Tiku oikeasti rentoutui. Silloin vasta pystyin hellittämään itsekin, joten Tiku rentoutui vielä enemmän. Onneksi tunti ei mennyt aivan pilalle. En ole tyytyväinen omaan ratsastukseen lainkaan, mutta siitä olen iloinen, että saatiin edes jotain aikaseksi, kun Tiku rentoutui. Tiku oli kyllä kuin uitettu hevonen, aivan läpimärkä. 

Vasta jälkikäteen tajusin Tikun juoksemisen ehkä johtuvan myös satulasta. Tikullahan oli se selkä hieman hellänä, joten se olisi voinut johtua satulasta.. Mutta parempi asiat tajuta jälkikäteen kuin ei ollenkaan.

Tältä se näytti aina toisessa päädyssä.. 

Ja tältä kun sain sen melkein ravaamaan normaalisti hetkeksi.
Tiku on siis kuvassa jäykkä ja pinkeänä lähdössä
uudestaan juoksemaan. 

Välillä pystyin hellittämään vähän.

Väistöä..

Laukkavoltit, jotka pysyivät hyvin kasassa!

Laukassa oli helpompi renoutua.

Tämä tunne, kun loppuraveissa pystyin menemään
pitemmällä ohjalla!!

Sofia teki sellaista ihme ääntä ja Tiku tuijotti sitä näin :D

Märkä poni

Sofia talutteli Tikua loppukäynneillä.

Torstaina ratsastin Tikun ilman satulaa kentällä. Koin valaistuksia. Suuria sellaisia. Kerrankin. Pitkän aikaa on kaikki tuntunut jollain lailla hieman epämiellyttävältä. Ei ole tullut kovin suuria onnistumisen tunteita. Kuitenkin torstaina hoksasin tärkeän asian: on kaksi kättä, kaksi ohjaa, kaksi suupieltä. Koskaan ei saa ratsastaa yhdellä ohjalla. Ja sitä mä olen tehnyt kai tietämättäni aika kauan. Tajusin tämän tehdessä avoja, tajusin sen ympyrällä, väistöissä, suoralla, kaikkialla. Suoralla tietenkin olen tajunnut tämän ennenkin, mutta sitten avoissa. Avoissa Tiku meinaa juosta pohkeesta eikä meinaa siirtää sitä takaosaa ulos eikä etuosaa sisälle. Usein Tiku vain asettuu sisälle, jolloin etu- ja takaosa ovat samalla uralla. Tämä johtui vain minusta. Minä olen Tikulle avot opettanut, mutta onneksi se ei ole oppinut niitä niin kuin olen sitä ratsastanut:D Avoissa käytän sisäjalkaa, mutta niin myös sisäohjaa, mutta aivan liikaa. Vedin sen etuosan ohjalla sisälle, vaikka pohkeilla se pitäisi tehdä. En ole varma mistä sain päähäni ratsastaa molemmilla ohjilla, mutta silloin se toimi. Molemmat kädet tasaisesti vierekkäin tekemään pidätteitä ja pohkeet käyttöön. Ei tarvinnut kuin hieman hipaista sisäpohjetta kylkeen niin tehtiin täydellisiä avoja!!  Huhhuh, kyllä ihminen osaa olla tyhmä oikeesti. Miten noin järkeenkäyvää asiaa en ole tajunnut. Aina olen ajatuksissani tiennyt, että ohjalla ei ratsasteta. Silti sillä tulee ratsastettua vaikka kauan sen olen tiennyt. 

Tämän jälkeen halusin kokeilla takaosan siirtämistä ulos ja sisälle. Sekin on ollut todella vaikeaa Tikulle. Nyt kun ratsastin kahdella ohjalla, enkä roikkunut vain sisäohjassa, niin Tikuhan siirsi takaosan sinne minne pyysin. Olen kuullut ja tiennyt aina, ettei ulkoohjaa saa päästää irti, mutta ei sitä siellä ratsastaessa ikinä muista. Enkä minä ole sitä pois päästänyt, mutta ulkoohjan tuki on ollut varmaan lähes mitätöntä siihen nähden, miten tärkeä se oikeasti on. 

Olen oikeasti niin iloinen kun tajusin tälläisen suuren asian, joka olisi kyllä pitänyt jo ymmärtää tässä vaiheessa. Odotan innolla seuraavia tuuppauksia, jotta pääsen ratsastamaan aina vain paremmin ja saamaan tälläisiä valaistuksia! Harvoin hevonen on muutenvain huono, vaan ratsastaja. Ainakin jos meistä puhutaan!

20.4.2014. TÄH. Viime huuhtikuussa tollainen keli!
Kiitos tänäkin vuonna lumet pois äkkiä!

20.4.2014 laukkaa.

Miten se näyttää noin ponilta!

Selkäongelma osa 1.

Tiku on nyt kevään aikana ollut hieman jumissa. Ratsastaessa sitä ei huomaa, muutakuin alussa. Aluksi Tiku on hieman jäykkä, mutta melko nopeasti se vertyy.

Oikeastaan en ole lähes kolmeen viikkoon pystynyt ratsastamaan kentällä kunnolla. Välillä on pystynyt ottamaan ravia, mutta pääasiassa vain käyntiä. On hyvä välillä ratsastaa hevonen vain käynnissä kunnolla läpi, mutta Tikulle se on aivan liian kevyttä tähän aikaan vuodesta. Tiku on TODELLA energinen, oikeastaan ikinä minulla ollessaan se ei ole ollut noin villi. Tietenkin tämä on hyvä asia, sillä tiedän ainakin hevoseni olevan innokas ja terve.

Terveestä puheenollen, Tiku on muuten täysin terve, lukuunottamatta pientä selkäkipua. Noin kolme viikkoa Tiku on lähes joka päivä harjatessa hieman aristanut selkää melko takaa, noin ristiselän kohdalta. Harjatessa se laskee selkää, mutta hennosti kädellä "silittämällä" tälläistä vaikutusta ei ole. Kun kädellä painaa niin vasta tulee samainen reaktio kuin harjatessa. Tiku ei muuten liikahda taikka luimi tai mitään, mutta hieman laskee selkäänsä ristiselän kohdalta.

Onneksi kipu ei ole suurta, tai ainakaan Tiku ei ole ollenkaan näyttänyt, että sitä sattuisi ollenkaan. Tosiaan ratsastaessa se on ollut aluksi hieman jäykkä, mutta se voi johtua maastoilusta, huonosta kentän pohjasta, vähäisestä liikutuksesta, huonosta ratsastuksesta, ylienergisestä hevosesta.. Syitä on monia. Siksi tämä onkin hankalaa miettiä, mitä voisin Tikun selän hyväksi tehdä.

Selkäkipu voi johtua myös satulasta. Ostimme tammikuun lopussa uuden koulusatulan, jonka otimme kunnolla käyttöön noin kuukausi sitte. Ajan perusteella selän arkuus voisi johtua satulasta. Satula on 17 tuumainen, entinen taisi olla 16,5 ellei jopa pienempikin? Tiku on melko lyhyselkäinen, mutta ei se mikään ihan miniselkäinen ole. Tietääkseni. Meillä on kyllä ollut karva kokoajan käytössä, mutta vaikuttaako se? Onko satula vain liian pitkä?

No, päätin sitten olla tämän viikon ilman satulaa, mutta eihän siitä tule mitään kun hevonen on niin virkeä.. Kyllä kentällä voisin mennä ilman satulaa, mutta että maastossa.. Yleensähän Tiku on on ollut todella kiltti maastossa satulalla tai ilman, mutta eipä eilen. Siitä kerron lisää toisessa postauksessa. Menemme siis varmaan loppuviikon vanhalla satulalla, jotta saisimme hevoselta edes vähän energiaa pois. Näin keväällä Tiku on kuin eri hevonen, josta myös lisää toisessa postauksessa!

Toisessa osassa kerron, jos suinkin saan tietää, mikä on Tikun selän ongelma. Tietenkin jos tätä jatkuu todella pitkään, alan miettimään vakavampia syitä. Kuitenkin tällä hetkellä kipu tai oikeastaan vain pieni arkuus on ollut niin mitätöntä, etten niin pahasti ole huolestunut. Toivottavasti pian selviää, mikä on selän arkuuden syy.

Poni kyllä taipuu jos herkuista on kyse!

Tässä satula täysin uutena! 

Jes, maneesilla!

Tänään pääsimme vihdoin maneesille ratsastamaan kunnolla! Noora ratsasti siis Ihkulla ja minä Tikulla. Kenttä on ollut niin huonossa kunnossa, ettei siinä ole pystynyt menemään, edes käyntiä. Se on jäinen, mutta pettävä. Joka askeleella jokin jalka uppoaa jäähän. Eli siis ei mikään parhain pohja tällä hetkellä.. Maastossa ollaan käyty urakalla, ja ihan kiva niin, koska ei ole tullut maastoiltua pitkilleen paljoa.

Sain Essiltä lainaan ihanan keväiset pintelit ja huovan!

Ihku yritti kiusata Tikua!

Hoidettiin ponit ulkona, kun paistoi aurinko!

Torstaina kävimme Sofian kanssa kunnon maastolenkillä Tikun ja Ihkun kanssa. Sofia meni siis Ihkulla ja minä Tikulla. Ihku on hieman hankala maastossa, joten laitettiin Ihkulle satula suosiolla ja piiska mukaan! Noh Ihku oli kyllä ihan hemmetin kiltisti, ei stoppaillut taikka pukitellut lähes ollenkaan. Ihan vain pari pientä ilopukkia taisi tulla laukannostossa, mutta ei sen vakavampaa. Löydettiin oiva ratkaisu siihen, miten meidän kannattaisi laukkasuorat tulla. Minä menin edeltä hieman kaukana, Sofia sitten Ihkulla perässä. Näin saimme laukattua ihan reippaasti ilman ongelmia, ai että oli kivaa! Kävimme todella pitkän lenkin, muistaakseni Sport Trackerin mukaan noin 20 kilometriä. Pohjatkin jopa suosivat sinä päivänä, joten pääsimme kunnolla menemään.

Tänään siis, tarkoituksena pitkästä aikaa tehdä kunnon sileäntreeni maneesilla. Hoidimme hepat ja tyrkkäsimme ne traileriin. Tiku oli ainakin ihan innoissaan menossa traileriin, liekköhän luuli pääsevänsä raviradalle ;) Kuitenkin siis nätisti meni matka ilman mitään ihmeempiä, kuten yleensä. Maneesin pihassa Tiku oli edelleen innoissaan, ja maneesiin päästyämme Tiku oli vielä enemmän innoissaan. Hieman sitä kyllä jännitti, vaikka ennenkin parina kertana olemme kyseisellä maneesilla käyneet. Kaikesta jännityksestä huolimatta Tiku oli kuin kotonaan, lukuunottamatta miljoonaa paskaa jotka se teki alkukäynneillä. Hieman se alkuraveissakin oli jäykkä, eikä oikein kulkenut oikeinpäin. Voi kyllä ihan johtua siitä, kun olemme menneet edellisen viikon vain maastossa humputellen.

Nätisti traikkuun!

Alkuraveissa yritin vain rentouttaa Tikua ja saada sitä eteen-alas, mutta poika tahtoi kulkea niin ryhdikäänä kuin vain olla ja voi. Ravailin melko paljon ja pitkään, koska viimeksi maneesilla ollessamme Tiku jopa pukitteli ja riehui kuin viimeistä päivää. Se on ollut ainut kerta kun Tiku on pukitellut! Maneesin pohja on melko pehmeä, joten Tikulle se oli hieman raskasta, kun kotonamme kenttä on niin joustava ja tasainen. Tiku jopa hikosi ihan alkuravien aikana, joka on kyllä hieman erikoista. Kävelin sitten ihan hetken, kunnes nostin laukan. Kerran se päätä heilautti innostuksestaa, mutta sen jälkeen Tiku oli kiltisti. Tikun laukka oli kyllä ihan mahtavaa! Tiku ei kaatunut sisällepäin vasemmassa laukassa, niin kuin se yleensä aina tekee.

Ei ole ainakaan etupainoinen hevonen!

Laukkojen jälkeen kävelin taas ihan hetken, jonka jälkeen aloitin ravissa työskentelyn. Tein pääty-ympyrän tai -voltin aina päätyihin ja suoralle tein avoa sekä keskelle suoraa voltin. Tein melko paljon voltteja, kun meidän kentällä ei varmasti pitkään aikaan niitä pääse tekemään, kun on liukasta ja epätasaista. Tiku oli ihan ok avoissa, mutta volteilla tahti kyllä hävisi, kun voima ei riittänyt tahdittaa tarpeeksi. Se kantoi kuitenkin itsensä melko hyvin volteilla. Yritin aina välillä istua harjoitusravissa, mutta se oli jotenkin ihmeellisen hankalaa. Pompin siellä ihan hulluna, enkä saanut tahdista kiinni. Puolet tehtävistä kuitenkin pakotin itseni istumaan satulassa, ja videolta se näytti kyllä ihan ok:lta. Videolta myös kun katsoin, niin Tiku kyllä nosteli jalkoja ja polki hyvin, mutta se oli melko sellaista "räpeltämistä", eli siis sillä ei ollut selvää liitovaihetta, vai miksikä sitä voikaan sanoa. Johtui varmasti juurikin pohjasta, kun ei ole tottunut ja voimaa ei riittänyt nostaa koko kroppaa ylös. Tiku oli kyllä tosi kivan tuntuinen, ei painanut ja kantoi itsensä.

Laukassa tein täysin samaa tehtävää. Tikulla ei ole tehty laukkavoja kuin muutaman kerran, niin siihen nähden ne meni kyllä tosi kivasti. Tiku asettui täysin oikein, mutta oli hieman hankaluuksia saada etujalkoja eri uralle. Laukkaavot ovat kyllä varmasti vielä melko vaativia Tikulle, mutta ainahan niitä voi harjoitella pikkuhiljaa! Laukkavoltit taas eivät niin hyvin onnistuneet. Tiku ei siis tapansa mukaan kaatunut sisällepäin paljoa, mutta laukasta hävisi tahti, kun voimaa ei ollut tarpeeksi. Huomasin myös kuvista, että Tiku muuttui volteilla todella pitkäksi ja matalaksi. Tiku kun on luonnostaan lyhyt ja korkea, niin oli hassua nähdä se niin pitkänä;D Tiku taisi tasapainoitella volteilla muuttumalla pitkäksi.

Tiku laukkasi maneesilla ihan hemmetin hienoa laukkaa oikealle ympyrällä! Hitsi vieköön, en tosin tiedä miltä se näytti, mutta tuntui niin upealta. Tahti aivan täydellinen, ja se laukkasi HILJAA! Siis oikeasti se tuntui aivan siltä, että olisi laukannut paikoillaan ja noussut taivaisiin. Tikulla on onneksi kapasiteettiä hyvään laukkaan, kunhan saadaan voimaa ja treeniä. Eiköhän me ne laukkapiruetit joskus väännetä ;) No haaveilla saa aina!

Tiku kulki aluksi hieman jännittyneesti,

Sama tässä, mutta..

...pikkuhiljaa se näytti tältä. Juuri siltä mitä haen :)

Tää oikea laukka<3

Miten mulla onkaan aina niin hauskaa Tikun kanssa!

Tämä on laukkavoltin lopusta, takasin ruotuun voltin jälkeen.

Pikkuponi!

Laukkaa suoralla, aina hieman hankalaa.

Ajattelin tähän laittaa vähän mietteitä ratsastuksestani. Esimerkiksi kuva 1:ssä rönötän ihan omituisesti. Aina laukassa, kun on jokin hieman vaativampi tehtävä, niin rupean rönöttämään. Tätä ei siis esinny enää kovin useasti, mutta esim. ilman satulaa jotenkin "haen" tasapainoa rönöttämällä. Samalla tavalla varmaan tässä kuvassa voltilla haen tasapainoa rönöttämällä, kun hevonenkaan ei ole tasapainossa. Toinen on myös tässä ensimmäisessä kuvassa, nimittäin oikea käsi. Siitä olikin puhetta vähän aikaa sitten. Olen joka kerta kiinnittänyt siihen huomiota, ja mielestäni olenkin saanut sitä melko paljon korjattua. Kuitenkin se on haastavaa, kun oikea olkapää on luonnostaan ylempänä. Tunsin tänäänkin kuinka kaikella voimalla sen vedin alas ja silloin se vasta oli tasaisesti toisen käden kanssa. Nyt vasta livenäkin huomasin sen oikeasti olevan todella ylhäällä kun katsoin peilistä.

Kuva 1, minun heikkous volteilla; rönötys ja oikea käsi.

Sitten kuva 2, joka ei sinäänsä liity istuntaani. Siinäkin oikea käsi näkyy ja hieman nojaan eteenpäin, mutta kyse on siis enemmänkin Tikun tämänhetkisestä "heikkoudesta". Eli siis toistan tässä hieman itseäni, mutta tässä kuva siitä kun volteilla Tiku valahti todella pitkästi. Oikein huomaa kun Tiku hakee tasapainoa vetämällä itsensä pitkäksi. Tiku myös kaatuu tässä kuvassa, mikä on ollutkin aina Tikun heikkous, yleensä vain vasemmassa laukassa. Tänään se ei kovinkaan paljoa kaatunut, mutta väsyessään kyllä. Tätä olemmekin jo kovasti saatu pois, mutta pikkuhiljaa se tasapaino sieltä tulee!

Kuva 2, Tikun heikkous; laukkavoltit vasemmalle.

Kuva 3 ei ole oikeastaan mikään heikkous, oikeastaan lainkaan. Ajattelin vain kertoa mielipiteeni siitä, miten hevosen tulisi kulkea. Tiku siis vain todella harvoin saattaa kulkea näin, ja vain hetkittäin. Itseäni vain hieman pisti silmään tämä kuva, sillä mielestäni Tiku näyttää ihan hirveälle. Juuri siis päinvastoin miten tulisi kulkea; Tiku on hieman luotiviivan alapuolella, takaosa huonosti alla eikä selkäkään näin ole käytössä oikein. Tämä kuva itseasiassa havainnollistaa hyvin sen, mihin ratsastuksessa pyrimme; saamaan hevosen takaosan sekä käyttämään selkää. Tiku on hyvä muistutus siitä, etten saisi näplätä ohjaa liikaa, vaan ratsastaa pohkeella, tai muuten se kulkee juurikin näin. Tiku kun on melko herkkä ja eläväinen suusta.

Kuva 3, hevonen kulkee väärin. 

 Kun pääsimme kotitallillemme, niin hoidimme hevosten jalat, laitoimme kamat kasaan ja päästimme hevoset nauttimaan ihanasta auringosta laitumelle!

Kovasti ne etsivät ruohoa lumen alta:D

Sofia laittaa pinteleitä kuivumaan. Ihanat aurinkopintelit!

Laitan vielä loppuun pienen koosteen äänien kera! Ihan videon alussa siis näkyy Tikun "riehuminen" laukannostossa. Noin se saattaa tehdä aina laukannostossa, jos on vähänkin virtaa. Onneksi se ei ole jatkuvaa:)

T&I

Kirjoitan nyt toisen kerran puhelimella postauksen, joten saa taas nähdä onnistuuko! Odottelen nimittäin kyytiä lukiolta kotiin.

Eilen lähdin tallille aamulla, sillä minulla oli aamutalli. Odottelin Essiä pari tuntia kun hän ei vastannut puhelimeen, kunnes hän ilmoitti olevansa kipeä ja ettei tulisi tallille. Essi pyyti minua liikkuttamaan Ihkun, joten päätin liikuttaa sen Tikun jälkeen. Laitoin Tikulle koulupenkin ja ajattelin lähteä kentälle vääntämään koulua. Kenttä oli melko huonossa kunnossa, joten otin vain alkuravit siinä. Tikulla oli kyllä erittäin hyvä ravi, ilmava, joustava ja etenkin tahdikas. Epäilen, että se johtui pohjasa, sillä kenttä oli melko tasainen, mutta jäinen. Tiku on useasti todella huono kun kentällä on loskaa tai lunta epätasasesti. Silloin Tikulla ei löydy tahti lainkaan ja ravi on räpeltämistä. Ehkä sille on vain helpompi pitää tasapaino tasaisella ja kovalla, mutta joustavalla pohjalla. Kyllä itsekin mielummin juoksen kovalla mutta joustavalla pohjalla.

Itse asiaan, ravien jälkeen lähdin maastoon, koska en ole tainnut käydä maastossa pariin viikkoon. Vähän huono idea lähteä uudella koulupenkillä maastoon, mutta hyvin me pärjättiin. Lähdin kentältä pienelle luontopolulle kävelemään josta jatkoin itse maastoon. Ennen polkua Tiku näki jotain aivan järkyttävää jossain pusikossa, jota se tuijottikin aivan järkyttyneenä. Kun käskin Tikua eteenpäin, me lähdettiinkiin taaksepäin.. Ja kovaa! Heh se tais tosissaan pelätä jotain :D !

Polku kuitenkin selvittiin täysin rauhallisin merkein. Jatkoin matkaa asfalttitietä pitkin samaiselle hiekkatie suoralle mistä tein postauksenkin jokin aika sitten. Menin pari kertaa pitkän suoran kun kankaille, missä on upeimmat maastot, ei pääse, sillä siellä on hiihtoladut. Vedin suorat ihan täysillä, niin kovaa kuin Tiku itse tykkäsi mennä. Oli ihan huippua! Ei tarvinnut tehdä mitään, ei vetää ohjista, ei antaa pohkeita, täytyi vain pysyä kyydissä ja nauttia! Vedet kyllä tippu silmistä, niin kovaa mentiin! Tiku kyllä hikosi ihan kunnolla, taitaa melko huono kunto olla.. Kaverini sattui tulemaan vastaan autolla, joten kokeiltiin miten kovaa mentiin. Taidettiin me 60km/h mennä ainakin! ;)

Loppu mentiinkin hyvin kevyesti ja venytin Tikua hieman eteen-alas, jotta saisi venytettyä selkäänsä. Tikulla on hieman kummallisesti selkä ollut jumissa. Ei se kovin kipeä ole, mutta esim. harjatessa hieman painaa selkäänsä alas. Onneksi jumi ei ole vaikuttanut ratsastukseen tai mihinkään, täysin terve heppa muuten on. Tikulle ostin vähän aikaa sitten buutsit takasiin, kun silloin tällöin sinne haavoja ilmestyy. Takasiin ne ei sopineet, joten käytän niitä etusissa. Eilen kyllä takaset kärsi aika pahasti vähän joka puolelta, vaikka hivutussuojat sillä oli.

Matkalla maastoon

Kenttä jäinen, mutta tasainen ja joustava

Tiku luontopolulla

Kohta on kesä! 

Monta haavaa, ja noin ylhäällä?

Ihkulla sitten menin kentällä ilman satulaa. Tein alkuverkat, jonka jälkeen aloitin työskentelyn ravissa. Ympyrällä puolet siitä lyhensin ravin aivan minimiksi ja puolet menin normaalisti. Ihku meni ihan hyvin, hieman kyllä painoi eikä kantanut itseään. Tein saman laukassa. Laukassa oli ehkä helpompaa, kun Ihku ei painanut niin paljoa. Lopuksi tein loppuravit ja kävelin vielä loppukäynnit tiellä.