Ella ja Tiku: Perustuuppaus ja käsivirhe

Tänään menin Tikulla koulua kentällä, kahden vapaapäivän jälkeen. Sofia pääsi kuvaamaan, joten kuviakin on. Vapaiden jälkeen, ja muutenkin Tiku on ollut todella virkeä nyt lähipäivinä. Tiku ei onneksi hirveästi riehu, kuten sinkoile ja hypi minne sattuu. Tiku on vain hirveän hankala ratsastaa kun energiaa on niin paljon. Tiku punkee sisäpohjetta vasten sisälle ja tempo muuttuu kokoajan. On vaikeaa olla ratsastamatta ohjalla runsaasti, kun toinen yrittää juosta. Tänään se ei kyllä juossut, mutta keksi yllättäviä temppuja. Tiku nimittäin laukassa saattoi yhtäkkiä lähteä järkyttävän kovaa laukkaa, kuin imien esteille. Jarrutti onneksi heti, kun pyysin, mutta tätä se teki monta kertaa. Kentän lähellä kyllä pyöri ties mitä kaivureita ja traktoreita, että oisko niistä saanut vähän virtaa, vaikkei niitä siis pelännyt.

Kävelin melko paljon, kunnes aloitin ravisiirtymiset, jottai saisin hepan kuulolle ja rauhoittumaan. Kuulolle sen sainkin, mutta rauhoittumaan en. Siirtymiset oli aika ok, joten aloitin työskentelyn ravissa. Lyhensin ohjaa ja tein ympyröitä ja voltteja sinne tänne ja suorille urille avoja. Pyrin saamaan Tikun rennoksi ja kantamaan itsensä. Tiku on melko taipuvainen painamaan ohjalle, joten siihen kiinnitin suuresti huomiota. Tiku ei kovin rento ollut, mutta ohjalle se ei onneksi painanut lainkaan.

Ravien jälkeen nostin laukan.. Huhhuh se oli menoa:D Ravissa se oli suht. rauhallinen jo, mutta en tiedä mikä sille tuli. Laukka kaatui sisälle, Tikun jalat menivät tuhatta ja sataa, kuin kiihdyttäen huippunopeuteen. Laukan vauhti ei ollut erityisen nopeaa, mutta jalat meni yhtä nopeaa kuin kiitolaukassa. Tarkoituksena oli tehdä päätyihin ympyrät ja niiden sisään voltit sekä suorille laukka-avot. Niitä en kyllä siinä alussa kyennyt edes ajattelemaan, koska pyrin vain saamaan Tikun rauhoitettua. Ei se kyllä hirveesti rauhottunut, joten aloitin tehtävän lähes samantien. Avot onnistuivat yllättävän hyvin, mutta kaikki kaarrokset ja ympyrät ei lainkaan, koska Tiku kaatui vain sisälle päin ja punki sisäpohjetta vasten. Tein tehtävän molempiin suuntin jonka jälkeen tein vielä ravissa jotain ja lopettelin.

Haluaisin kyllä kovasti maneesille, koska meidän kentän pohja on niin loskanen, että siellä on varmasti hevosen vaikea mennä. Tikukin räpelti välillä, kun pohja petti. Maneesille olisi myös hyvä päästä ihan niiden peilien takia. Tuossa lauantaina kun Essi piti meille niinsanottua tuntia, niin Essi huomasi minun suuren käsien virheen, jota itse en ole tainnut koskaan edes tiedostaa. Kannan kokoajan oikeaa kättäni ylempänä, vaikka kuinka yrittäisin laskea sen. Se oli kaikista pahin oikeassa kierroksessa, kun piti asettaa hevosta sisälle päin. Toinen virheeni oli sisäkäsien vieminen väärälle puolelle harjaa. Jostain kumman syystä se sisäkäsi aina asettaessa siirtyi ulos. Miksi se ei voi pysyä omalla puolellaan? Tämän virheen osasin korjata, mutta niin syvällä se muistissani on, että menee hetki ennenkuin tämän oppii korjaaman kokonaan. Kolmas virheeni oli ranteiden löysyys. Minun ranteeni pyörivät vähän joka suuntaan, vaikka niiden täytyisi olla tasaiset ja vakaat. Tämäkin ongelma keskittyy lähinnä sisäkäteen. Muuten tietääkseni käteni on vakaat, ja kyynärkulma jokseenkin oikea.

Ensimmäinen virheeni oli jotenkin todella vaikea korjata. Vaikka Essi siitä sanoi minuutin aikana ainakin kuusi kertaa, en silti sitä saanut oikeean kohtaan. Mielestäni käteni olivat täysin symmetrisesti ja samassa tasossa, mutta Essi maasta katsoen sanoi oikean käteni olevan ihan eri paikassa kuin vasen käsi. Yritin ja yritin korjata sitä, mutta ei, se näytti ja tuntui niin symmetriseltä kuin vain voi, mutta silti oikea käteni oli ylempänä taikka jossain ihan muualla. Mietin hetken että mikä tässä on, mutta sitten muistin, että oikea hartiani on korkeammalla kuin vasen ihan seisoessani suorassakin. Jep, heti ajattelin että siitä se johtuu, en mä niin paska oo. No tottakai se vaikuttaa, mutta olisi hyvä opetella tai ainakin yrittää saada käteni oikein.

Oli kyllä hyvä, että Essi oli neuvomassa, sillä siitä oli apua. Tiedostan paremmin omat virheeni, joita voin sitten korjata itsekseni. Pitää kyllä pikkuhiljaa rueta käymään valmennuksissakin, niin ammattilaiset osaavat neuvoa ja korjata istuntaani. Vaikka hassulta kuulostaakin, niin en ole oikeastaan koskaan kunnolla tosissani ratsastanut ammattilaisen opettamana. Joskus pienenä kävin tunneilla, mutta ei niistä oikein hyötä ollut kuin se, että selässä pysyin ja osasin keventää. Itse olen oppinut katsomalla muita, vaikka tietenkin kaveritkin ovat minua opastaneet melko paljonkin!